Ikkunamme takana harjoittelee tällä hetkellä suuri pääskyparvi lentämään ja siinä samalla lentämisen alkeita opettelevat myös kissamme.Harmillinen ero on siinä etteivät siivet oikein kanna vaikka yritys on kova.Hämähäkkimiehen kaltaisesti karvatassut toki liimautuvat ikkunaan vähän väliä,mutta maan vetovoima vetää jossakin vaiheessa häntä edellä suuren metsästäjämme pitki ikkunalasia alas.Mutta se ei hidasta menoa vaan uusi hyppy korkeuksiin antaa taas sen kahden sekunnin aitiopaikan yläilmoissa.Mitäs siitä,että ikkunalasi onkin vajaassa vartissa täplitetty ihastuttavilla tassunjäljillä...sehän häiritsee korkeintaan satunnaista ihmisoliota.

Toinen yhtä ihastuttava saalis on muurahaiset.On tosin mahtavaa että nämä mönkijät eivät ehdi keittiön sokeripurkille saakka ennen kuin päätyvät kotitiikereidemme hampaisiin.Mitään hyönteiskarkotteita ei tässä huushollissa tarvita.Tosin ei kukkokaan käskien laula.Tämä huomattiin pari iltaa sitten kun yksinäinen murkku vilisti pitkin olohuoneen lattiaa.Kaksi metsästäjistämme kutsuttiin jahtiin suoraan makoisilta unilta keittiön pöydän päältä.Siinäpä nuo pedot sitten killittivät unisina maassa vilistävää kummajaista samalla kun ihmisolio kovasti yritti usuttaa tappajia metsälle.Tikrut ottivat harkitun hui-kauhistus takaperuutuksen aina kun mikroskooppisen pieni ötökkä lähestyi.Ei auttanut ihmisolion epätoivoiset yritykset huiskia kutsumatonta vierasta kohti surman suuta.Kissamaisen turhautunut katse seurasi ihmisoliota ja olisi voitu vaikka lyödä vetoa,että silmät viestittivät sanoja sekopää.Tiiviinä parivaljakkona nämä karvakuonot tuijottivat kunnes ihmisolio nöyrtyi,läppäsi itse murkun murkkujen taivaaseen ja meni pesemään kädet.Sen jälkeen kotitiikerit vilkaisivat toisiaan kuin sanoen miksi tuo hullu ei voinut vain itse tappaa tunkeilijaa heti vaan tarvitsi taustatukea meistä.No homma hoidettu karvakuonot ilmeisesti totesivat ja tassuttelivat jatkamaan uniaan.