Näimpä on taas aika joka keväiselle traditiolle elikäs koirakoulu kutsuu. Tiedä sitten onko asiasta enemmän innoissaan emäntä vai karvakuono, mutta kummankin jalka vipattaa kummasti kentälle. Tällä kertaa vuorossa on arkitottelevaisuus kurssi ja siksipä kyse onkin jo aika tutuista jutuista, mutta harjoitus on aina paikallaan. Toisten karvaturrien läsnäolo kun tekee hommasta huomattavasti haastavampaa. Ei niinkään ole kyse mistään leikkitarhasta vaan siitä, että koiruus ei oikein välttämättä välittäisi toisten tuhinakuonojen läheisyydestä. Ärhäkkä tujaus kaikuu ilmoille jos moinen vieras yrittää lähentyä. Myöskään ohjaajatäti ei ainakaan ensimmäisellä tunnilla oikein herättänyt positiivisesti lämpimiä tunteita. Kuumotusta ei kylläkään kohtaamisesta puuttunut. No ehkäpä ensi tunnilla se sinitakkinen ihmetys ei ole niin kamalan pelottava ilmestys ja tervehdys sujuu ilman jodlauksia.

Kummallinen on mysteeri miksi kentältä lähtiessä kuraisen koiran emäntä oli ihan yhtä kurainen!